Riiviömäistä elämää!

Tässä on pari kuvaa, jotka on jäänyt laittamatta blogiin. Eli Kalle ja Stella sekä kuva uudesta näyttelyteltasta kera Siriuksen.. Teltalla on "vähän" kokoa, ei jotenkin tajuttu, että niin iso on (3mx3m). Noo, ei näyttelyissä/Agilitykisoissa yleensä yksin ollakaan, joten kaverit mahtuu tietenkin mukaan! ;) 

 Uusi tulokkaamme Severi on kotiutunut hyvin. Ja Sirius on pikku hiljaa ottanut pennun laumaansa, vaikka kovasti vielä komentaakin Severiä. Severi onneksi on jo nyt Siriuksen kokoinen, niin ei leikeissä tarvitse enää niin katsoa miten koirat leikkivät.
Tässä muutama kuva ystäviemme luota, jossa kävimme kylässä moikkaamassa kahta bordercollienarttua, Lunaa ja Sania:

 Severi viihtyi hyvin eikä aristellut yhtään. Menossa mukana siis koko ajan :D

 Muutama asia pennun kanssa on mietityttänyt, kuten autoilu ja ruokinta. Severi kun ei nappulaa suostu syömään ollenkaan ruokana, kädestä syö Royal Canin mini puppy-nappulaa, joskin sekään ei ole niin hyväksi kasvavalle isolle koiralle. Noo, nyt on kuitenkin yrjölänpuuro alkanut maistua ja sitä syödään 3 kertaa päivässä niin paljon kuin Severi vaan jaksaa.
Autoilusta sen verran, niin siinä on vielä totuttelemista.. Severi on isossa kangashäkissä takapenkillä ja itse olen sen vieressä useimmiten istumassa, mutta silti pieni kuolaa aivan hirveästi (ei siis edes läähätä, vaan kuolaa valuu suupielien yli kauheasti) ja joka automatkan jälkeen Severi on oksentanut, heti kun ollaan perillä ja auto pysähtyy. Vaikka yritimme jättää ruokaa välistä, ettei olisi mitä oksentaa, mutta ei auttanut. Toivotaan kuitenkin, että autoilu alkaisi pikku hiljaa sujumaan, me kun autolla liikumme koirien kanssa melkein päivittäin johonkin suuntaan..
Yksinoloharjoitukset ovat alkaneet sujumaan todella hyvin - silloin kun Severi jätetään vapaasti koko asuntoon, eikä vain yhteen huoneeseen. Severi haukahtaa pari kertaa, kun jää koko asuntoon, mutta menee sitten leikkimään/nukkumaan, mutta kun laitamme sen vierashuoneeseen, jossa peti ja paljon leluja ja luita, Severi huutaa niin kovin ensimmäiset 5 minuuttia että ihme ettei naapureilta ole tullut vielä sanomista.. Noo, ehkä naapurit tulevat sitten kertomaan kun meteli on liian kova :D

Yhtenä aamuna menin laukomaan suustani, että "vitsit tää on kyllä liian rauhallinen pentu agilityyn". Noo, voitte arvata, että seuraavana päivänä Severi oli kaikkea muuta kuin rauhallinen... Pennusta tuli oikea riiviö, joka nauttii leikkimisestä ja riehumisesta. Noh, parempi näin :D Kotiutumisesta siis oli vielä rauhallisuudessa kyse, heh. :D